Kirjastokeikalla Kalevi Suopursu

Okudžavan hiljaiset laulut sinisestä ilmapallosta ja keskiyön trolleybussista innoittivat 1960-luvulla kokonaisen kansakunnan kitaran äärelle – kuulemme hänen lyyrisyyttään niin Vladimir Vysotskin kuin myöhemmän neuvostorockin rytmikkäissä lauseissa.
Suopursua kiehtoo Okudžavan monietnisyys, yleishumaanit arvot ja epävirallinen runous, joka ajasta ja paikasta riippumatta versoo sanoittamaan ihmisen syvimpiä tuntoja. Okudžavan runous tunkeutuu läpi ideologisten raja-aitojen, ja paljastaa teräksisen koneiston suojissa piileskelevän yksinäisen ihmisen.